Luonnonmukaiset ry

Yrjö Tapola


POLKUPYÖRÄN VUOKRAUSMATKA KROATIAAN II


Koska viime vuonna matkan pääkohde jäi käymättä, tein Kroatiaan uuden reissun.


Air Baltic laskeutui Rijekan kentälle heinäuun 3. päivänä minä ja iso Savotta 906 rinkka+ Tena teltta mukanaan. Siitä taksilla muutama kilometri Omišalj:lin bussi pysäkille. Reilun tunnin päästä tulikin Autotrasin bussi. Rahastaja katseli isoa rinkkaani siihen malliin, että epäilin hänen viittaavan kintaalla, koska tavaratila sekä auto oli aika täynnä. Tilaa kuitenkin löytyi ja väkikin väheni matkan varrella. Lauttamatkan jälkeen Cressin saaren eteläkärjessä Osorin pikku kylässä jäin pois. Tuolloin en tiennyt, että Naturist Camping Baldariinille menee pikku bussi illalla sekä aamulla. Siksi aloin liftaamaan, mutta joka varttikaan ei mennyt autoa. Jos menikin, olivat täynnä ja meinasi tulla uskon puute. Eräs polkupyöräilevä nainen nauroi makeasti ja pitkään, ei kuitenkaan ottanut kyytiin. Onneksi viimein tuli pikku sitikka. Punta Križalainen nuori mies oli hakenut Rijekasta tytön käymään kodissaa. He veivätkin minut ihan portille asti, eikä raha kelvannut. Tie sinne on n. 15 km. pitkä ja niin kapea että henkilöautojenkin kohdatessa toinen välillä joutuu peruuttamaan.


Sieltä viikon päästä menin 14 henkeä kuljettavalla nopealla veneellä Mali Lošinjiin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen bussilla Malinskaan, josta Punatiin toisella bussilla. Siitä kävellen rantabulevardia ja polkua Naturist Camping Konobeen. Linnuntietä 43 km matkaan oli mennyt reilut 10 tuntia. Alunperin toivoin pääseväni liftillä johonkin veneeseen. Muutamalta kysyinkin, ei kuitenkaan tärpännyt.


Baldarin on meikäläisen ikäinen alue, minulle jäi epäselväksi onko ollut naturisteille koko ajan? Nyt on vain pieni osa textiileille varattu, kauppa ja pitseria nippa nappa textiilipuolella. Kysyessäni väkimäärää sanoivat n. tuhannen.


Kun menin naturistialueen portista sisään, meneillään oli liikenteen laskenta. Tyttö kysyi jotain, pyörähdin ympäri, kun rinkassani roikkui telttaan tuleva lappu, sain mielestäni hyväksynnän tulolleni. Jätin rinkan sekä vaatteeni läheisen puun juurelle, jatkoin oikeassa asussa alueeseen tutustumista, siinä sitä olikin kävelemistä. Siellä oli vuokrattavia "parakkeja" pieni kylä, sekä siellä sun täällä olevia, ilmeisesti vuokrattavia, matkailuvaunuja, joissa etukatokset.


Valitsin paikan läheltä porttia. Samaan aikaan Itävaltalaispari valitsi vierestä paikan ja pistivät pystyyn teltan, jossa katos. Heiltä sitten kerjäsin puhelimen lataussähkönkin. Myös pyörää kysyin vuokralle, palauttaessani ei maksu kelvannut. Päinvastoin yhtenä iltana rouva tuli avatun viinipullon kanssa, heitä ei maku heitä miellyttänyt, minua miellytti varsinkin, kun pistin tilkan paikallista Rakijaa joukkoon. Vieressä myös oli perhe, auton kansallisuustunnus oli SLO. Jo viime vuonna kiinnitin huomiota sen tunnuksen paljouteen, jäi kuitenkin selvittämättä maa. Siksipä kysäisin, vastaus oli Slovenia. Kyllä ihmettelin että reilun parin miljoonan kansasta riittää niin paljon naturistialueille? Heidän käydessään Lidlissä tuli perhe kyselemään viereen teltan paikkaa, hekin Sloveniasta. Heillä olikin autotallin kokoinen teltta+ keittiöteltta. Tämä mies keitteli kahvia, pyysi minutkin kahville, oli kait kiirinyt suomalaisten kahvinjuontimaine. Polarin rannetietokonettaan hän myös esitteli ylpeänä.


Telttoja oli paljon, useimpiin sähkö vedetty, jopa ehkä 100 m päästäkin, teidenkin pinnalle yleensä ilman suojaa. Täällä Suomessa vikavirtasuoja "huomaisi" märkänä aika pienenkin eristevian yliajon vuoksi vaurioituneessa kumikaapelissa ja sähkön tulo katkeaisi? Jääkaappi, keittolevy ja ulkovalokin monilla, tai ainakin pari kylmälaukkua (vaikka alueilla onkin vuokrattavia lokerojääkaappeja) sekä kaasukeitin. Myös korkeita kapeita keittiötelttoja oli, luulin pukukopeiksi ensin ja ihmettelin. Sulakkeet oli 16 A, ei vikavirtasuojaa, pistorasiat oli kyllä nykyaikaisia sinisiä. Myös kemssoja näin telttailijoilla, itse "laskin" yöllä tyhjään mehutölkkiin. Tuo telttailu on suomalaisilta jäänyt vähiin, jopa kauempana tiestäkin tapahtuva. Olisiko teltta tuonne Välimeren rannalle halvempi viedä, kuin matkailuväline? Teltta lisäksi illalla jäähtyy nopeammin kun matkailuväline. Ilmastointilaite oli aika harvoissa matkailuvälineissä, vaikka täällä sulakkeet sen kestäisivätkin. Olen kyllä kuullut, että monilla Välimeren campingeilla olisi 6 A, jopa 4 A sulakkeet. Telttoja oli isoja ja sitten oli nukkumatelttoja+katos tai puihin vedettyihin köysiin kiinnitettyjä pressuja. Sataahan siellä harvoin, tosin saattaa sataa rankastikin, joten sateensuojakin tarpeen. Kalliita, halvempia ja vielä halvempia paikkoja oli vapaana reilusti, molemmilla alueilla. Tosin paljon paikkoja oli merkitty varatuksi, siis vain merta lähellä olevia numeroituja paikkoja voi varata, kauempana metsässä olevat ovat halvempia paikkoja joita ei voi varata.


Ravintola on kaukana naturistien puolella, lähes perällä. Sinne on tapana pukeutua. Ravintolassa kävin vain kerran, sattui sormi kait huonoon kohtaan listassa, kyllä siellä monenlaista oli. Pitseriassa tulikin käytyä useammin, sekä syötyä Oululaisen jälkiuunileipää, joka teltan alla säilyi yli odotusten, 1,5 vko kunnes loppui, eikä turvatarkastuskaan ottanut niitä pois, vaikka elintarvikkeiden kuljetus matkatavarana kielletty. Leipäostokset viime vuonna epäonnistuivat minulta siellä, juusto, makkara, juoma, jäätelö ym. ostokset oikeinkin hyvin.


Naturistipuolella on viisi huoltorakennusta, textiileillä yksi. Lähimmässä 2. huoltorakennuksessa oli 9 vessakoppia aikuisille,(missään en tavannut suihkua koko reissulla), +2 lapsille, lisäksi 2 seisomapaikkaa. 12 lavuaaria+ 2 lapsille. 8 suihkua sisällä + 2 lasten + 1 perhesuihku + 4 ulkona . 6 tiskiallasta. 4 pyykkiallasta. 2 pyykinpesukonetta. 1 kemsan tyhjennys. 5. ja 6. huoltorakennus hiukan pienempiä,kaikki aika uusia. Yleensä tapasi siivoojia aamulla sekä illalla. Jonoja en havainnut missään.


Kauppa on aika hyvin varustettu, koska isompiin kauppoihin on viitisenkymmentä kilsaa. Aukikin yli kellon kierroksen, aina käydessäni oli asiakkaita monikossa. Sieltä ostin 230 V haarakappaleen, jolla sain puhelimeeni virtaa naapureilta, ei tarvinnut jättää vessaan.


Viimeistä edellisenä päivänä tein muutaman tunnin kävelylenkin metsäteillä ja poluilla pohjoiseen päin Siellä näkyi Google Mapsissa biitsejä, joista yksi muistutti pohjaltaan Yyteriä, paitsi että oli louhikkorannat ja pieni. Muut olivat tavallisia louhikkopohjaisia ja rantaisia. Shortsit kädessä kävelin enimmäkseen, tulipa vastaan muutama vain kengillä varustautunutkin. Rannoilla n puolet käytti uikkareita, minä en, väkeä oli harvakseltaan, ehkä parikymmentä näin. Isoja veneitä täälläkin oli ankkurissa, ehkä kymmenkunta näin. Niin ja kaksi retkikajakkia. Ellei auringon paahde haittaa, onhan kajakki oiva väline sielläkin päin. Paitsi, jos myrsky pääsee liian kovaksi, on louhikkorantaan vaikea rantautua, eikä muutenkaan ole jokamiehen oikeutta leiriytymiseen?


Ensiapupiste oli portin lähellä naturistien puolella, jossa lääkäri päivysti tuolloin pitkää päivää. Kerran näin asiakkaitakin, yleensä istuskeli uikkareissa ulkona, joskus jutteli samassa talossa olevan naishierojan kanssa, jolla oli asiakkaita paljon, esim. minä. Pidemmän kävelylenkin jälkeen lähimetsissä jalat olivat hiukan "ylikunnossa", joten päätin kokeilla hierojaa. Hän olikin oikea hieroja, peitteli tarkasti "tärkeän" kohdan, eikä vahingossakaan hipaissut.


Kajakin vuokrasin päiväksi, oli mukavan pieni aallokko. Pelastusliivejä sen paremmin kuin aukkopeittoa ei edes tarjottu, Suomessahan ne pitää pistetään vaikka väkisin mukaan. Yritin kysellä peukkukyytiä ankkurissa olevista paateilta Punattiin. Turhaan, eivät aikoneet Punattiin, tai eivät vanhaa äijää halunneet vaivaksi. Ankkurissa/pojuissa oli monenlaisia paatteja kumiveneistä perämoottoriveneisiin ja ökypaatteihin, olipa yksi kolmimastoinenkin vähän aikaa. Osassa oli naturisteja, osa näytti olevan pukeissa aurinkokatoksen alla, vaikka ilma ei sitä edellyttänyt, kun mittari näytti reilu 30 astetta. Myös sup-laudan vuokrasin tunniksi. Se riitti mulle, en ole inkkariakaan oppinut melomaan, tämähän on hiukan sukua. Tasapaino mulla kyllä riitti yllättävän hyvinkin leppoisassa tuulessa.


Snorklauskamppeet ostin Suomesta sukellustarvikeliikkeestä, sopivat tulikin ja alkeita opettelin Ahveniston maauimalassa. Kaiken varalla käytin nimelläni ja maalla merkittyä vesijuoksuvyötä. Jos vaikka vanha äijä saisi sydärin, pääsee vaimo "nauttimaan" leskeydestä varmemmin, kun ruumis jää pintaan ja löytyykin. Muilla en vesijuoksuvyötä nähnyt. Vesi tosin tälläiselle vilukissalle oli turhan "kylmää" ja vedessä olo jäi kait alle puolen tunnin kerrallaan. Snorklaus on siellä aika yleinen harrastus, siellä kun näkee aika pitkälle, yleensä tosin vain pikkukaloja ja merisiilejä rantavedessä


Ikähaitari oli iso molemmilla alueilla. Ilmeisesti tänä vuonna syntyvistä vaippaikäisiin ja sellaisiin ettei 71 nuorikaan tuntenut itseään vanhaksi! Ehkä parinkympin vaiheilla olevia oli vähän. Uimapukua käytti pääasiassa teinit, muutama aikuinen nainenkin bikinien yläosaa tai alaosaa, jotkut molempia, n kolme miestä uikkareita. Asu oli yleensä vapaa, täytyyhän auringolta suojautua. Esim uikkareita aiemmin rannalla käyttäneen, täytyy niitä käyttää osapäiväisesti täälläkin, ettei tule osapalaneeksi uikkareiden aiemmin peittämiltä kohdilta. Tuo alueen rajalla pukeutuminen/riisuutuminen oli yleistynyt viime vuodesta, liekö lämpö osasyynä.


Hyvä muisti noilla asiakaspalveluun vihkiytyneillä ihmisillä. Kun lähdin Baldariinilta, veneen kuski toivotti: "Welkkan mister Tapola" ääntäen nimeni ihan oikein. Hän oli sama, jolta vuokrasin kajakin ja sup-laudan, ja muutaman kerran olin kulkenut ohi.


Aamutreeniä harrastettiin jonkun verran molemmissa paikoissa. Oli juoksijoita, sauvakävelijöitä, polkupyöräilijöitä. Yhdellä isolla telttakunnalla oli yhteistä jumppaa/venyttelyä. Kenenkään muun en nähnyt vetelevän jumppakuminauhaa ja tekevän jooga tyyppistä venyttelyä, jota itse tein joka aamu. Ohikulkijat iloisesti hymyilivät. Kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa? Osa näytti peukkua, kaikki ylöspäin.


Konobeessä valitsin iltahämärissä varjoisen paikan, ainakin aamuiksi. Hiukan nolotti, kun olisi pitänyt olla jo hiljaisuus. Onneksi naapurilla oli hyvä ulkovalo, joita oli aika monilla.


Italialaiselta perheeltä kerjäsin sähköä. Muut lähinaapurit oli Sloveniasta, kuinkas muuten, paitsi yksi pari oli Tsekistä. Slovenialainen mies täälläkin tarjosi kahvia, rouva ei juonut. Joskus vessaan mennessä laskin 16 SLO tunnuksella olevaa autoa, palatessa autoja oli yhteensä 40 kpl, aikamoinen prosentti pienelle maalle. Tällä reissulla kävi hyvä tuuri naapureiden suhteen, sillä ei osunut yhtään nokka pystyssä kävelevää. Kaikki pyytämäni suostuivat voitelemaan selkäni, kun oon hiukan kankee sitä itse tekemään.


Yleensä samalla alueella oloaika vaihtelee, useista viikoista- yhteen yöhön, alennustakin tulee yli viikosta. Ehkä neuvottelemalla lisääkin, sikäli kun tilaa riittää, nyt näytti riittävän?


Konobeessä on kolme huoltorakennusta, pohjoisimmassa on 19 vessan pyttyä+ 5 seisomapaikkaa, 27 lavuaaria, 10 tiskipaikkaa, 10 suihkua, 4 pyykinpesupaikkaa, 1 vauvan hoitopaikka, 1 kemssan tyhjennys. Eteläinen suunnilleen samanlainen, keskimmäinen pienempi, siellä pari pesukonetta. Siivoojissa oli säästetty viime vuodesta, en tavannut, kuin yhden, sen kyllä huomasi. Viitisenkymmentä vessan koppia + muut tilat on liikaa yhdelle, kun ulkoa tarttuu maastosta jalkoihin runsaasti roinaa.


Kauppa Konobeessä on pieni ja vähän aikaa auki, minulle riittävä. Punatiin isompiin kauppoihin on kävellen kolmisen kilsaa, autotietä reilusti tuplasti. Pysäköinti keskustassa maksaa sikäli, kun paikan löytää, matkailuautoilta keskustat on usein suljettu. Poliisin näin muutaman kerran "toimistohommissa" luovasti pysäköidyn auton vieressä. Että kait perintä täällä pelaa, kun ei pyörää lukittu.


Toisena päivänä kävelin Punatin satamaan. Melkein heti tulikin tuttu venetaksi, jolle reilu vuosi sitten myin pyöräni. Olin lähettänyt hänelle asiasta s-postin google-kääntäjällä. Siellä vanha palvelijani odottikin aidan vieressä. Taksikuskin pojalta haimme avaimen, hän kun hoitaa maissa venetaksin ym. markkinointia. Kun sitten neljän päivän päästä palautin pyörän, ei maksu kelvannut. Normaali vuokra olisi ollut kymmenen kunaa enemmän, kun hän maksoi siitä vuosi sitten. Niin siten polkupyörän vuokrausmatka meni mönkään-mutta menköön!


Konobeen ravintolassa ekaa kertaa istuessani mietin: kukahan näistä tarjoilijoista oli viime vuonna täällä töissä? Mietteeni katkaisi tarjoilija sanomalla: "Juu aa from Finland"!! Hän arveli, että ehkä viisi suomalaista olisi käynyt minun jälkeeni. Otin tutun ja turvallisen kalamarin, joka olikin aina hyvä minulle. Se kun riippuu vähän siitä, mitä meri kulloinkin antaa. Työvuorosta lähtevä pisti tupakiksi "salin" puolella, pummasin häneltä tupakkia, kun armeijan jälkeen ei ole ollut varaa omiin tupakeihin, ja sainkin. Aina kun hän oli vuorossa mulle tuotiin tupakka ja sytkä tuhkakupissa ruuan jälkeen.


Eteläisen rannan juottolakioskikin oli auki, sieltä saa jätskiä sekä jotain pientä syötävää juomien lisäksi. Myös kaupungilta rannalle tulijat tulee yleensä sinne autolla pientä korvausta vastaan. Rantapolulle onkin tullut kilpi, joka jotain kieltää, luullakseni alueella asumattomien tulon? Siitä minäkin tulin silloin, kun en asunut vielä, vasta seuraavana päivänä kävin respassa ilmoittautumassa. Nyt ottivat korttini hyllyyn, vaikka tietokone kuulemma minut muistikin, toisin kuin viime vuonna toisella ja kolmannella kerralla sain pitää korttini.


Suomalaisista ei ollut minkäänlaista havaintoa, paitsi Baldariinilla luulin kuulleeni suomalaisen sanan, en kuitenkaan tavoittanut sanojaa kysyäkseni tarkemmin. Konobeessä oli ruattalaispari, kumpikaan ei kuitenkaan suomea osannut.


Viimeisen yön vietin lentokentän lähellä Omišaljissa Adriatic hotellissa. Vanha ajatukseni vahvistui: En lähde etelän hotelliin, en ainakaan textiili hotelliin, en ainakaan yksin. Samaa mieltä on paljon teltan kanssa moottoripyöräillyt tuttavani, vaikka ei ookkaan naturisti.


Baldariinissa ottivat euroina n. 20EUR/vrk paikallisella rahalla. Konobeessä n.25EUR/vrk pankkikortilla. Nyt oli kaikkein kalliimmat hinnat voimassa, keväällä sekä syksyllä lähes puolta halvemmat, tai olihan Konobeessa yli puolta halvempi viime vuonna viimeisellä kerralla.


Tämä "jatkokertomus" päättyy tähän haikein mielin, naturistimatkailu jatkuu halvemmilla reissuilla??


Kysyä saa, kun toi mun tekstini on "hiukan" vaikeaselkoista, kun en kuulu kirjailijaliittoon, vain eläkeensaajien liittoon!!


Yrjö Tapola


Bunluka


Bunluka aamutreeni


Bunluka huoltorakennus 2


Bunluka itävaltalaiset naapurit, Tena


Bunluka pesu


Konobe kalamari


Konobe lähtöaamu


Konobe naapuri


Konobe pesu