Luonnonmukaiset ry

Naturistien kokemuksia


A: ”Mikään vaate ei kiristä eikä mikään paikka hikoile puristuksessa”


B: “Tunnen mielihyvää auringon lämmittäessä ihoa ja sen ruskettuessa ilman rajoja”


C: “Ilmakylpyjen terveellisyydestä”


D: “Oi, jos uskaltaisimme unohtaa tapatottumukset  ja olla vaatteitta ilman rihman kiertämää”


E: “Kaikki kohtaavat toisensa samoissa aatamin ja eevan asuissa, eivätkä merkit ja työvaatteet ohjaa sosiaalisia valintoja puolestamme”


F: ”Miten minusta tuli naturisti?”


G: ”Oppii hyväksymään itsensä”





A: ”Mikään vaate ei kiristä eikä mikään paikka hikoile puristuksessa”


Mikä naturismissa on niin ihanaa?  Yksinkertaisesti: alastomana oleminen on kivaa. Ilma hyväilee ihoa joka puolelta, mikään vaate ei kiristä eikä mikään paikka hikoile puristuksessa. Monet kokevat suunnatonta vapautta, kun voi olla  vapaa tekstiilien kahleista. Kesällä kaikki tuntevat shortseissa ja hihattomissa sitä mielihyvää, mitä alaston tuntee koko kehollaan. Ihmiset eivät pidä kesävaatteita vain viileyden tai ruskettumisen takia, vaan koska on mukava olla vähissä vaatteissa. Naturistit ovat oivaltaneet, että tästä vähäpukeutuneisuuden vapaudesta  voi nauttia vielä enemmän ja että siitä voi tehdä  elämäntavan. Alastomana olemisen ihanuus perustuu olon keveyteen, ilmavuuteen ja vapauteen.  Mikään ei rajoita, mikään ei ahdista. Alaston on vapaa vaatteiden vankeudesta!



B: “Tunnen mielihyvää auringon lämmittäessä ihoa ja sen ruskettuessa ilman rajoja”


Aurinko kuuluu keskeisenä osana naturistin elämään, joitakin meistä voi kutsua   auringonpalvojiksi. Minä tunnen mielihyvää auringon lämmittäessä ihoa ja sen ruskettuessa ilman rajoja. En pysty ymmärtämään, miksi jotkut laittavat erityiset auringonottovaatteet päälle, vaikka koko jutun tarkoitus on nauttia auringosta, ilmasta ja usein myös ruskettua.  Useimmille meistä aurinko ei ole tärkeää sen ruskettavan vaikutuksen takia, vaan  koska vain aurinkoisella ilmalla on riittävän lämmintä olla alasti. Naturistirannan rooli  korostuu, koska se sattuu olemaan paikka, missä naturistit voivat olla alasti ja tavata toisiaan.



C: “Ilmakylpyjen terveellisyydestä”


Minulle ilman tunne iholla on tärkeintä. Ennen sotia puhuttiin ilmakylpyjen terveellisyydestä, lukekaa vaikka Paavolaista tai katselkaa valokuvia Paavo Nurmesta. llmakylvyissä ihminen saa hyvän olon tuntemuksia: ilmavirran hyväily, ihon vapaa hengitys ja vaatteiden ahdistuksesta vapautuminen.  Jos joku ei ymmärrä tätä suosittelen  ilmakylpyjen kokeilua ja tepastella ilkosillaan pihanurmikolla tai käydä uimassa hiljaisella metsälammella ja istua hetki rantakivellä ennen pukeutumista. Aremmat voivat ottaa ensiaskeleensa tekemällä aamuvenytykset alasti eteisen lattialla.  Radikaalimpi keino kokeilla alastomuutta on siivota huusholli ilman vaatteita!



D: “Oi, jos uskaltaisimme unohtaa tapatottumukset  ja olla vaatteitta ilman rihman kiertämää”


Miksi alastomana olemista pidetään kummana, vaikka kaikki tietävät, että on ihanaa olla alasti? Jokainen meistä heittää joskus vaatteet pois käydessään pesulla, mennessään nukkumaan tai pulahtaessaan saunasta uimaan. Näinä lyhyinä hetkinä koemme olon kevyeksi, vapautuneeksi ja jotenkin niin autuaan puhtaaksi. Mielellään olisimme alasti hiukan pidempäänkin, mutta jostain syystä useimmat  kiirehtivät  hakemaan kevyitä vaatekappaleita, kylpytakkia tai vähintään pyyhettä ympärilleen.  Oi, jos uskaltaisimme unohtaa tapatottumukset  ja olla vaatteitta ilman rihman kiertämää. Edes yksin ollessamme.



E: “Kaikki kohtaavat toisensa samoissa aatamin ja eevan asuissa, eivätkä merkit ja työvaatteet ohjaa sosiaalisia valintoja puolestamme”


Naturismin jaloin piirre on se, että hyväksyessään oman alastomuutensa ihminen hyväksyy myös itsensä kaikkine muotoineen ja kurveineen.  Kun naturisti katsoo itseään peilistä, hän hyväksyy näkemänsä. Tämän seurauksena hän hyväksyy muutkin -  vaatteita katsomatta.  Ihanaa alastomuudessa onkin sen rooleja riisuva piirre.  Naturistien tapaamisissa kukaan ei vaatteiden perusteella pysty arvioimaan toisten ammattia tai sosiaalista asemaa, mikä antaa ihmissuhteiden kehittymiselle hyvin tasa-arvoisen lähtökohdan. Kaikki kohtaavat toisensa samoissa aatamin ja eevan asuissa, eivätkä merkit ja työvaatteet ohjaa sosiaalisia valintoja puolestamme. Esillä ovat vain ilmeemme, puheemme ja käytöksemme.  Eli alastomana oleminen on ihanaa, koska silloin kohtaa toiset ihmiset aitoina yksilöinä.



F: ”Miten minusta tuli naturisti?”


Nousin rantavaatteeltani, uimahousut pois ottaneena, täysin alastomana ja hiukan ihmeissäni siitä mitä nyt tapahtuu. Pälyilin ympärilleni ja näin lähellä muita alastomia ihmisiä  -  he eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Tunsin ilmavirran kehollani, myös siellä, mitkä olivat olleet suojattuna uimahousujen alla. Olo tuntui vapautuneelta, ilmavalta -  ja niin kevyeltä. Mikään ei kiristänyt mistään, olo oli kahleeton ja tunsin täydellistä vapautta. Katselin vielä kertaalleen ympärilleni ja lähdin arasti kävelemään hiekkadyynin laitaa, ohitin muutamia yksinäisiä miehiä ja jonkun naisenkin. Kun kukaan ei edelleenkään kiinnittänyt minuun mitään huomiota, jatkoin rohkaistuneena kulkuani ja ylitin dyynikumpareen, josta jatkoin matkaa kaartaen kohti merenrantaa, missä oli enemmän väkeä, etupäässä pariskuntia.


Oloni oli jo rauhoittunut ja hämmennys muuttunut varmuudeksi, itsetietoisuudeksi.

Rupesin tajuamaan, että tämähän on osa omaa perusolemustani. Vuosien ajan, teinipojasta asti, olin tuntenut halua alastomuuteen, mutta työntänyt ajatukset piiloon, koska  sellaiset outoudet eivät mielestäni kuuluneet normaaliin elämään.

Kävellessäni ihmettelin, mistä tämä alastomuuden voimakas kokeminen kumpuaa. Tunsin kuitenkin, että tuli tämä  tunne mistä tahansa, niin tämä oli minun juttuni!  Tunsin sen tosi väkevästi. Koin vihdoin olevani rehellinen. ”Tää on mun juttu!”, teki mieli huutaa, ”Tämän kanssa elän loppuikäni!”  Olin löytänyt  jotain perustavaa ja piilossa ollutta. Pääni nousi pystyyn, ryhtini parani, koin itseni  ensi kertaa ehjäksi, kokonaiseksi, suunnattoman tasapainoiseksi. Ja ylpeäksi.



G: ”Oppii hyväksymään itsensä”


Aina ei käy niin päin, että oman itsensä hyväksyminen olisi edellytys naturismille. Kenties se on jopa päinvastoin. Vasta naturistina naturistien joukossa tapaa lukemattomia alastomia tavallisia ihmisiä. Samalla oppii ymmärtämään kuinka erilaisia me kaikki olemme. Ei löydy kahta samanlaista ihmistä. Kaupallistunut ympäristömme yrittää opettaa meidät ns. normaalivartaloihin, mutta tuskin kukaan meistä on tässä merkityksessä "normaali". Poikkeavuus on normaalia. Tämän ymmärtäminen helpottaa meitä hyväksymään itsemme. Ja sitä kautta hyväksymään entistä paremmin myös muut. Naturismin aito sisäistäminen voi tuoda helpotusta monen ihmisen ahdistukseen.