Luonnonmukaiset ry

FUERTEVENTURA – NATURISTIEN PARATIISI

Luonnonmukaisten matka Jandiaan  9 – 23.11.2014


Joukko LMn jäseniä teki kimpparetken Fuerteventuran Jandiaan, naturistien paratiisiin. Mukana oli 16 henkeä, heistä kaksi majoittui paikalliseen naturistilomakylään ja loput Aurinkomatkojen hotelleihin, pääasiassa Alamedaan. Alamedan etuja olivat huikaiseva merinäköala parvekkeilta, lyhyt kävelymatka rannalle, keskeinen sijainti ja järkevä hinta. Käytössä oli muutama vuokrattu auto, jotka helpottivat liikkumista etäisemmille rannoille ja antoivat mahdollisuuden omatoimisesti tutustua saaren muihin osiin.

























Parvekkeiden merinäköala oli huikaiseva


Fuerteventuran ja erityisesti sen eteläisen osan Jandian rannat ovat kiistatta parasta, mitä naturisti voi rantamatkoiltaan hakea. Syitä on kolme. Ensinnäkin naturismi on hyväksyttyä kaikkialla saaressa ilman, että missään olisi erityisiä naturisti- tai tekstiilirantoja. Alastomat ja uimavaatteisiin pukeutuneet liikkuvat kaikkialla sulassa sovussa keskenään, toki jossain naturistit ovat näkyvämmin esillä ja jossain taas tekstiilit. Naturismi on erityisen suosittua nimenomaan Jandiassa, kiitos saksalaisturistien. Pohjoisosissakin naturismia on, mutta matkailijoiden brittitausta lisää tekstiilien määrää. Toiseksi Jandiassa on Kanarian laajimmat hiekkarannat, sillä yhtämittaisesti käveltävää hiekkarantaa on peräti 20 km Jandian edustalta Costa Calmaan. Koko tämän matkan voi kävellä alastomana kunhan ottaa jonkin vaateparren mukaan rantakahviloissa poikkeamista varten. Pitkän hiekkarannan huipentuma on Costa Calman lähellä oleva maailmankuulu Sotaventon hiekkaranta, missä nousu- ja laskuvesi muuttavat alituisesti käytettävissä olevan rannan muotoa. Nousuvedellä hiekkaa löytyy 50 m leveydeltä ja laskuveden aikaan 1500 m leveydeltä, mutta aina voi liikkua jalan joko kahlaten tai kävellen hiekalla.



















Sotavento laajat hiekkarannat ovat laskuveden aikana laajat ja nousuvedellä kapeat, mutta aina pääsee kävelemään


Sotaventoa ympäröivä maisema koostuu lentohiekan valkaisemista lähes kasvittomista tunturin näköisistä ”vuorista”. Eksoottista! Osa naturisteista pitää hienoimpana rantakokemuksena kulkemista alastomana tällaisilla loputtomilla hiekkarannoilla, kun aurinko paistaa ja ympäröivä turkoosi vesi lainehtii jalokiven lailla.


 























Alastonkävely pitkin Jandian-Sotaventon rantoja on parasta, mitä moni naturisti tietää


Kolmanneksi Jandian kaupungin omat rannat ovat loistavat ja taatusti riittävät, sillä niilläkin on pituutta niilläkin lähes neljä kilometriä!. Ranta on helposti saavutettavissa, sillä lähimmiltä hotelleilta matkaa tulee vain 300 m. Hiekka on hienorakeista eikä piiskaa kohtuullisellakaan tuulella. Rantaviivassa kulkee paljon tekstiiliväkeä, mutta ei sellaista valtavirtaa kuin Playa del Inglesissä, joten naturisti mahtuu joukkoon käyskentelemään ilman hämmennystä. Rantaan ei ole pesiytynyt erilaisten ihmisryhmien omia alueita, joten missä vain voi olla kuin kotonaan. Tekstiilien määrä painottuu majakan itäpuolelle ja naturistien länsipuolelle. Hotellimajoituksen lisäksi löytyy yksi naturisteille tarkoitettu lomakylä., Monte Marina, pari kilometriä Jandian ulkopuolelta Esquinzosta



















Jandian kaupunginranta on järjestäytynyt, 4 km pitkä ja siellä on runsaasti naturisteja


Jandia on matkailijakylä, joka on kasvanut vanhan kalastajakylä Morro Jablen kupeeseen. Kylä sijaitsee karun, lähes kasvittoman 800 m korkean vuoriston juurella. Karuus on tyypillistä koko saarelle. Jandian houkuttavimmat ravitsemusliikkeet löytyvät Morro Jablen rantaraitilta, missä on joukko hyviä kala- ja mereneläväravintoloita. Jandiaan saapuvat matkailijat ovat kansallisuudeltaan etupäässä saksalaisia, mikä näkyy ja kuuluu katukuvassa. Kylä on rauhallinen ja yökerhoja ei ole montaa, mistä pitää huolen ikäjakaumakin. Rannoilla näkee kyllä nuoria ihmisiä, mutta nuorten painopiste on saaren pohjoisosissa Corralejossa.


Säät kahden viikon aikana olivat kohtuulliset, muutama tosi kirkas helteinen rantapäivä, jolloin suojakertoimet piti olla kohdallaan, ja loput hyvää suomalaista kesäkeliä. Parina päivänä rannalla ei viihdytty sateen tai kovan tuulen takia. Jälkimmäisellä viikolla kelit olivat selvästi syksyisemmät.


Saari tarjoaa autoilevalle turistille mielenkiintoisia retkikohteita, joissa rantojakaan ei tarvitse unohtaa. Retkeläisemme tekivät trippejä saaren vanhaan pääkaupunkiin Betancouriin, Ajuyhin, El Cotilloon, Puerto Del Rosarioon ja saaren suurimpaan matkailijakeskittymään saaren pohjoispään Corralejoon. Corralejossa on saharamaiset dyynit meren rannassa ja siellä hienot uimarannat, joille pääsee autolta muutamalla askeleella. Innokkaimmat tekivät patikoita Jandian kaupungin kupeessa 800 m korkeuteen nousevalle Pico Del Zarzalla, mistä aukeni käsittämättömän juhlava maisema Atlantille, 400 m korkeudella olevalle radiomastolle ja aavikoille. Houkuttelevia kohteita olisivat olleet myös sorateiden takana olevat pienet hiekkarantaiset kalliotaskut, joissa olisi voinut viettää lähes privaatin rantapäivän. Autojen vakuutukset eivät kuitenkaan päde sorateillä, joten kohteet jätettiin tällä retkellä väliin


Kaksi viikkoa kului porukalta kuin siivillä. Aamulla lähdettiin rantaan, etupäässä kaupunginrantaan, mutta usein myös Sotaventoon. Rantaelämä oli seurustelua ja petanquen pelaamista.ja harva pystyi lukemaan riviäkään rantaan tuomistaan kirjoista. Petanquen huipentuma oli mestaruusottelu Naiset vs. Miehet. Ottelu oli jännittävä, suunsoitto armotonta ja selitykset sitäkin mojovampia. Tulos oli odotettu. Uimavesi oli kesäisen lämmintä ja kyllä sitä sitten uitiinkin. Keltaisen lipun aikana mainingit olivat niin suuret ja uimaan meno vaati tarkkuutta, ettei kaatuva maininki paiskannut uimaria nurin niskoin. Jos osasi olla tarkkana, niin oli poikamaisen hauskaa kellua nousevissa ja laskevissa vesimassoissa. Sotaventon hiekkasärkillä kävelijät saivat seurata ruokailevia eksoottisia lintulajeja, kapustahaikara, mustajalkatylli, riuttatiira jne ja näkyipä siellä jokunen ohilentävä suulakin. Jännittävää oli myös katsella varjolautailijoiden (kiteboarding) purjehdusta ja purjelautailua. Sotavento on maailmanluokan surfing-keskus, mikä kerää alan harrastajia joka puolelta Eurooppaa ja on siellä pidetty lajin maailmanmestaruuskilpailujakin.


Päivä meni rannassa eväiden varassa tai syöden jotain pientä rantakuppiloissa. Päivän päätteeksi mentiin syömään päivän pääateria Jandian ravintoloihin. Usein käytiin Morro Jablen kalaravintoloissa nauttimassa suomalaisille vieraita valtameren eläviä. Usein käytiin myös hotellin lähellä olevissa saksalaisravintoloissa Mathiaksessa tai Steakhouse Stetsonissa, missä sai syödä jättimäisiä pihvejä tai loistavia pöydässä liekitettyjä porsaan ribs-luita.


























Steakhouse Stetsonin liekitetyt porsaan ribs-luut, aaah…


Kahden viikon aikana moni innostui laittamaan hotellihuoneistonsa keittiössä omat ruoat, ainakin aamiaisen. Paikallisista ruokakaupoista sai aamusta alkaen uunikuumia pikkupatonkeja 0,5 €/kpl. Hyvin varustellussa isossa valintamyymäläsää oli tuoretta kalaa. Esim. kokonaiset tonnikalat maksoivat nelisen euroa kilo, tonnikalapihvit reilun kympin.


Iltaisin porukka kokoontui ”iltahuutoon” hotellin vastaanoton yhteydessä olevaan baariin. Dinnereilleen menevät saksalaisparit saivatkin huomata, etteivät suomalaiset kovin tuppisuisia olekaan. Iltahuudossa käytiin läpi päivän tapahtumat, kerrottiin seuraavan päivän suunnitelmista, tutkittiin säätiedotuksia ja vuoroveden aikatauluja. Usein joku joukosta kutsui porukan hotellikaksioonsa jonkun teeman takia. Etelän iltalämmössä oli mukava turinoida parvekkeilla. Uni maittoi useimmille jo yhdeksän kymmenen tienoilla, mutta jotkut pelasivat korttia puolille öin. Viikonvaihteessa saimme vieraita Gran Canarialta, kun kaksi siellä talvea viettävää jäsentämme päätti kyläillä meitä katsomassa. Yhtenä iltana päästiin käymään Monte Marinan naturistikylässä, kun siellä asuvat retkeläisemme kutsuivat meidät kylään. Siellä saimme saunoa ja sehän keskustelua porukassa aiheuttikin, kun sauna oli saksalaissaunaksi poikkeuksellisen kuuma, kiukaassa oli enemmän vastuksia kuin kiviä ja löylyn heittoon ei ollut mahdollisuutta. Paikka oli hieno ja siellä oli varmasti mukava palautua menneistä stresseistä.


Yhteenvetona retkestä voi sanoa, että kaikki nauttivat ja olivat tyytyväisiä. Melko terveinä pysyttiin, mitä nyt kolme retkeläistä sai flunssan, pari henkeä poltti nahkansa ja lääkekuureja tarvittiin erilaisiin tulehduksiin. Jokainen totesi rantojen olevan parhaita, mitä naturisti voi kohdata, ja Jandian sopivan kaikin tavoin suomalaisen perusnaturistin tarpeisiin. Porukan henki oli hyvä ja yhteispeli saumatonta loppuun asti. Yhtään toraa ja niskojen nakkelua ei näkynyt. Monet pitivät itsestään selvänä, että tänne tehdään lisää retkiä.


Retkeläisten kirjoittamia kommentteja päivittäisistä kokemuksistaan voi lukea jäsensivuilla olevalta LMn keskustelupalstalta. Siellä ne löytyvät ketjusta ”LM-Luonnonmatkat” alkaen päivämäärästä 11.11.


Osmo


Matkakertomuksia